sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Vappuhulinat telakalla

Viikolla emme ehtineetkään yhdessä telakkapuuhiin, mutta pyörähdin itsekseni maalaamassa ovia. Työpäivän päätteeksi oli mukava hypätä keskustasta bussiin ja uppoutua kuuntelemaan seikkailusoundtrackiäni. Vajosin omiin, eskapistisiin ajatuksiini ja kuvittelin olevani avaruusarmeijan kuljetusyksikössä, josta River's Pathin pauhatessa luureissa hyppäsin telakan kohdalla pois päästäkseni marssimaan telakkavuorooni. Töihin vain! Olihan minulla lupaus pidettävänä.



Välillä piti tietenkin käydä syömässä, kun antoi maalin kuivua. Melkoisen mukava etu siinä on, että telakka siirrettiin porukoiden autotalliin: muonitus ainakin pelaa! Kyllä minä mieluummin työpäivän jälkeen maalaan kuin kokkaan. Jälkiruoaksi oli äidin tekemään pannaria. Nams! Kyllä kelpasi jatkaa maalaamista.

Om nom nom, pannaria!

Molemmat ovet on nyt maalattu kahteen kertaan sinisellä. Seuraavaksi sitten puhelinluukkua ja ikkunoita. Police Box -kylttejä yritetään selvästi vältellä.

Toinen ovi valmis, toinen maalattu vasta kerran.

Rimaa ikkunanpuitteisiin tuli haettua lauantaiaamuna. Niiden maalaaminen on aivan tuskaista touhua! Ja minä kun luulin, että minulla riittäisi Tardiksen parissa kärsivällisyyttä vaikka mihin, mutta näköjään raja tuli tässä vastaan. Vietävän vimpulat!


Vappuhulinat jatkuivat telakalla sunnuntainakin, kun vihdoin pääsimme nyhertämään ikkunoita ja ikkunanpuitteita. Pohjalainen jääräjyrsin oli taas kovassa huudossa: käsipelillä ratkeavat kaikki ongelmat! Miksi siis turhaan käyttämään mitään turhia koneita?

Huhuu huolehti tällä kertaa telakan eeppisestä soittolistasta orkesterisovitetun pelimusiikin merkeissä. Dramaattiset sävelet tahdittivat suuria päätöksiämme, kuten "liimaa vai nauloja?" ja muita kimurantteja kysymyksiä, ja seesteisemmät soinnut saivat sormet kuin salavihkaa hyväilemään sinisen seinän suloisia muotoja. Kyllä, oli taas hieman lennokasta.

Mutta saimme me jotain aikaankin! Siis muutakin kuin tahmaisia silikonitahroja kaikkialla ja muutaman millin mittavirheitä, jotka osaamme nyt välttää.

Korjataan sivuseinän kulmaa. Leikkaa, liimaa, askartele - ja peitä jälkesi?

Mittaillaan ja sahaillaan.

Juu, alkavat pikkuhiljaa näyttää ikkunoilta.

Ensimmäinen valmis ikkuna, jei!

Kaksin aina kaunihimpi.

VAROITUS! Saattaa aiheuttaa
typerän onnellisia hymyjä.


2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kyllähän se kieltämättä herättää onnellisen hymyn aina, kun telakalle astuu, ja kutsuu vähän vaivihkaisesti kylkeään silittelemään.

      Poista