torstai 12. toukokuuta 2016

Sisustustarroja, aseita ja reissua pukkaa

Tiedättekös, kuulkaas, minähän olen ollut kuin kiiltäväpaperisten sisustus- ja kotoilulehtien sivuilta suorastaan: olen tilannut netistä sisustustarran! Yritin töissäkin kuulostaa normaalilta, mutta työkaverit katsoivat minua hetken hiljaa ja kysyivät sitten, lukeeko tarrassani kenties jotain "Star Wars" tai "May the Force be with you". Aika liki! Siinä lukee Police Public Call Box! Eikä se koskaan pääse seinälle, koska en välitä sisustustarroista, mutta käytämme sitä sapluunana Tardiksen kylteille. Hah, Internetz - varaosat Tardikseesi suoraan kotiovelle!


Kuolasimme eilen Huhuun kanssa steampunk-vermeitä ja lähdimme sitten ex tempore shoppailemaan Huhuun ehdotettua: "Lähdetäänkö ostamaan vesipyssyjä?" "Ja suklaata!" Niin me sitten menimme. Ei ole hyvä tytön juoksennella ympäri universumia ilman asetta. Edellisyönäkin näin unta, jossa puolitehoinen dalek tappoi minut, ja ase olisi todennäköisesti pelastanut minut, mutta kun tästä käydään aina niin suurta vääntöä, että saako minulla olla asetta vai ei...

Oli yllättävän vaikea löytää mitään järkevää leluasetta tuunausprojektin pohjaksi. Toki Duon kauppojen valikoima ei ollut järin laaja, ja vaikka Nerfit näyttivät hyviltä, emme halunneet niin kalliita askartelupohjia. K-Marketista löytyi ihan hauska nallipyssy. Se oli pieni ja näppärä, joskin vähän tylsän kulmikas, mutta hintaa oli sopivasti 3,95 euroa, joten se päätyi ainakin testikappaleeksi. Kyllä se minulle välttää. Se on oikeastaan aika näpsäkän oloinen, ja pienellä maalilla ja muulla hinkkaamisella siitä tulee varmasti oikein hyvä steampunk-ase.

Telakalla on nyt hieman hiljaisempaa taas, koska helatorstai ja äitienpäivä veivät meidät omille teillemme ja nyt viikonloppuna on taas aika kaivaa renessanssivehkeet kaapista ja suunnata Hämeen linnaan. Ehtihän tässä jo ollakin viisi viikkoa taukoa aikamatkailusta. Se on tuntunut ihan hyvältä hektisen alkuvuoden jälkeen, mutta on nyt jo taas aikakin päästä reissuun! Ihanaa, pääsee taas seikkailemaan! Olen jo aivan valmis. Joko mennään?

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Vappuhulinat telakalla

Viikolla emme ehtineetkään yhdessä telakkapuuhiin, mutta pyörähdin itsekseni maalaamassa ovia. Työpäivän päätteeksi oli mukava hypätä keskustasta bussiin ja uppoutua kuuntelemaan seikkailusoundtrackiäni. Vajosin omiin, eskapistisiin ajatuksiini ja kuvittelin olevani avaruusarmeijan kuljetusyksikössä, josta River's Pathin pauhatessa luureissa hyppäsin telakan kohdalla pois päästäkseni marssimaan telakkavuorooni. Töihin vain! Olihan minulla lupaus pidettävänä.



Välillä piti tietenkin käydä syömässä, kun antoi maalin kuivua. Melkoisen mukava etu siinä on, että telakka siirrettiin porukoiden autotalliin: muonitus ainakin pelaa! Kyllä minä mieluummin työpäivän jälkeen maalaan kuin kokkaan. Jälkiruoaksi oli äidin tekemään pannaria. Nams! Kyllä kelpasi jatkaa maalaamista.

Om nom nom, pannaria!

Molemmat ovet on nyt maalattu kahteen kertaan sinisellä. Seuraavaksi sitten puhelinluukkua ja ikkunoita. Police Box -kylttejä yritetään selvästi vältellä.

Toinen ovi valmis, toinen maalattu vasta kerran.

Rimaa ikkunanpuitteisiin tuli haettua lauantaiaamuna. Niiden maalaaminen on aivan tuskaista touhua! Ja minä kun luulin, että minulla riittäisi Tardiksen parissa kärsivällisyyttä vaikka mihin, mutta näköjään raja tuli tässä vastaan. Vietävän vimpulat!


Vappuhulinat jatkuivat telakalla sunnuntainakin, kun vihdoin pääsimme nyhertämään ikkunoita ja ikkunanpuitteita. Pohjalainen jääräjyrsin oli taas kovassa huudossa: käsipelillä ratkeavat kaikki ongelmat! Miksi siis turhaan käyttämään mitään turhia koneita?

Huhuu huolehti tällä kertaa telakan eeppisestä soittolistasta orkesterisovitetun pelimusiikin merkeissä. Dramaattiset sävelet tahdittivat suuria päätöksiämme, kuten "liimaa vai nauloja?" ja muita kimurantteja kysymyksiä, ja seesteisemmät soinnut saivat sormet kuin salavihkaa hyväilemään sinisen seinän suloisia muotoja. Kyllä, oli taas hieman lennokasta.

Mutta saimme me jotain aikaankin! Siis muutakin kuin tahmaisia silikonitahroja kaikkialla ja muutaman millin mittavirheitä, jotka osaamme nyt välttää.

Korjataan sivuseinän kulmaa. Leikkaa, liimaa, askartele - ja peitä jälkesi?

Mittaillaan ja sahaillaan.

Juu, alkavat pikkuhiljaa näyttää ikkunoilta.

Ensimmäinen valmis ikkuna, jei!

Kaksin aina kaunihimpi.

VAROITUS! Saattaa aiheuttaa
typerän onnellisia hymyjä.