sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Leppoisaa löffäilyä

Viikonloppu on mennyt mukavasti rauhassa aikamatkaajaseurasta nauttien, kun Knotberry Chroniclesin Hilsu tuli käymään. Mukavaa, että pitkästä aikaa ehdimme mekin ihan vain olla ilman aikamatkailua. Joskus kotona olohuoneen matolla löffääminen vain on oikein tervetullutta vaihtelua.

Perjantain käytimme kuitenkin tehokkaasti ravaamalla ensin vähän ympäri keskustaa, jotta sain pari joululahjaa hankittua ja haettua essulta Helmimerin keskustatukikohdasta 1880-luvun hameeni ja puvuista jääneet kankaat. Hilsu kävi ostamassa nauhaa mystiseen joululahjaani. Samalla nappasimme mukaamme ruokatarpeita, jotta saatoimme pesiytyä koko illaksi Huhuun ompeluluolaan. Niin sitä taas syntyi Hilsulle keskiaikamekkoa Humalasalon Talvi-iltaa varten. Murmelin kanssa sen sijaan selailimme empirepukukirjaa. Ilmeisesti Murmelillakin on seuraava pukuprojekti jo tiedossa... Minä olin tietenkin unohtanut/jättänyt omat projektini kotiin: renessanssihihat ovat edelleen viimeistelemättä, mutta koska nyt ei oikein jaksanut, voin panikoida niitä lähempänä Talvi-iltaa.

Yllättäen lauantaina lähdimme jouluostoksille keskustaan - ja metsästämään joululahjastani kadonneita silkkikaistaleita. Pyörimme joulutorilla, ja olin saada sydänhalvauksen, kun kauhujen keskusaukiolla olin törmätä joulupukkiin. Olenko koskaan maininnut, että pelkään joulupukkeja aivan tolkuttomasti? Olen aina pelännyt (tästä on todisteena traumaattinen joulukotivideo 90-luvun alusta) ja pelkään yhä. Doctor Who ei ole auttanut asiaa sitten tippaakaan, voin sanoa.

Toinen hirvitys oli Koskikeskuksessa.
Onko niitä pakko olla joka kulmalla?

Matkalla Koskikeskukseen poikkesimme Ateljeekadun myymälään moikkaamaan kuorokaveriani Tiinatupunaa. Kirjansitojaparka oli hyljätty yksin myymälään - miten vastuutonta! Kuinkas sattuikaan, kirjansitoja sitoi meidät sohvaan iskemällä teekupit eteemme, ja siinähän me sitten hetken jos toisenkin turisimme. Plus tiedän, mitä saan joululahjaksi: yritin ostaa ihanaa kirjakorua, jossa oli kultainen A kannessa, mutta Pupu tahtoikin antaa sen joululahjaksi, kun vain muuntaisi sen korvakorusta kaulakoruksi. Jee, saan A-kirjakorun steampunk-asuuni! Olen aivan täpinöissäni.

Lauantain suurimpiin ponnistuksiin kanakeiton keittämisen ohella kuului joulukuusen kokoaminen. Hilsu ompeli joululahjaani, ja Murmelikin oli pesiytynyt namikulhon äärelle. Taustalla pyöri Joulupukki ja noitarumpu, ja pakersin kuusta kasaan oksa oksalta. Vinohan siitä tuli ja varsin wibbly-wobbly, kun en saanut ruuveja kiristettyä kunnolla, mutta kyllä se pystyssä pysyy. Ehdin jo hetken miettiä vaihtoehtoa, etten pystyttäisi kuusta tänä vuonna ollenkaan, mutta kyllä se taas lämmittää aikamatkaajan mieltä niin valtavasti, että olen tyytyväinen, että jaksoin ponnistella sen kasaan.


Ilta venyi pitkään ja vaihtui yöksi. Me lojuimme Hilsun kanssa pyjamat päällä pörrömatolla kuusen katveessa Tardiksen valossa ja pohdiskelimme aikaa ja aikamatkustamista. Minne haluaisimme matkustaa? Mitä tehdä? Keitä tavata? Mihin aikamatkustamista voisi käyttää? Miten voisimme tietää, mitkä asiat vaikuttaisivat historiaan ja muuttaisivat aikaa? Yritimme keksiä, voisiko joku ahneliini rikastua aikamatkustamisen avulla esim. käymällä antiikki- tai taidekauppaa, ja totesimme, että tuskinpa vain. Pyörittelimme eettisiä ja moraalisia kysymyksiä. Voi, yölliset pohdiskelut...! Aivan parhautta. Oli niin lokoisaa tietää olevansa oikeassa seurassa ja voivansa puhua vapaasti.

Jouluakin pääsimme jo vähän viettämään, kun vaihdoimme paketteja, joita ei kylläkään oltu paketoitu. Elämäni aikamatkaajien joululahjoista kirjoitan kuitenkin vasta myöhemmin - oi, spoilers! Olen kuitenkin jo nyt aivan sykeröllä onnesta. Minulla on elämässäni aivan ihania ihmisiä, joita saan kiittää siitä, että he ovat olleet tähän asti mukana yhteisissä seikkailuissamme. Hihii, saan vielä hieman tonttuilla ennen joulua! Kivaa! Vaikka tonttufetsiä en vielä täksi jouluksi saanutkaan.

Aina välillä on hyvä olla rauhallista aikaa ystävien kanssa. Aina ei tarvitse olla juoksemassa pää kolmantena jalkana. Sitä voi hetken verran ihan vain olla onnesta pulleana. Sitten jaksaakin taas paremmin uusissa seikkailuissa. Ja niitähän piisaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti