perjantai 6. marraskuuta 2015

Viktoriaaninen viikonloppu Franzensbadissa, osa 1

Mikä päivä! Heräsin aamuyöllä vielä omasta sängystäni Tampereelta vuonna 2015. Olen kuitenkin matkustanut junalla halki upeasti leiskuavan, syksyisen Böömin Prahasta pieneen Františkovy Lázněn kylpyläkaupunkiin, joka saksalaisittain tunnetaan nimellä Franzensbad. Rehellisesti sanottuna tuntui todella oudolta, että kaiken matkustamisen jälkeen olimmekin 1880-luvulla. Kävellessämme rautatieasemalta puistoon ohitsemme hurautti polkupyörällä poliisi harmaassa univormussaan, ja jäin tuijottamaan kuin olisin ollut ensimmäistä kertaa aikamatkalla. Kaikki tuntui niin eheältä ja täydelliseltä! Ja rauhalliselta. Kesän sesonki oli ohi, ja pieni kaupunki tuntui käpertyneen syksyn helmaan odottamaan talviunta.

Syksyisenä uinuva Franzensbad
Böömiläisiä maisemia junamatkalla halki maan

Majoituimme pieneen huoneistoomme vain hieman sivuun pääkadusta. Ikkunamme antoivat kadulle, ja kadun toisella puolella kohosi mahtipontinen pytinki, josta en koskaan saanut selville, mikä se oikein oli. Ryhdyimme kolmen naisen seurueemme kanssa saman tien vaihtamaan vaatteita illallista varten. Aikataulumme oli melko tiukka, emmekä tahtoneet myöhästyä. Se olisi ollut todella epäkohteliasta.

Markiisitar oli kutsunut meidät osallistumaan sosieteetin syksyisille illallisille ja tanssiaisiin Franzensbadissa. Emme olleet koskaan henkilökohtaisesti tavanneet tätä markiisitarta, mutta hän oli välittänyt kutsun tukholmalaisten aikamatkaajaystäviemme kautta. Ilmeisesti hän oli kuullut meistä, enkä tiedä, onko se hyvä asia: en välttämättä tahtoisi tulla tunnetuksi halki ajan ja avaruuden. Toisaalta olimme mekin kuulleet markiisittaresta - hyvin muotitietoinen, merkittävä nainen - ja emme voineet vastustaa uteliaisuuttamme. Toisaalta tällaista kutsua ei välttämättä toiste tulisi, jos emme siihen nyt tarttuisi.

Niinpä sujahdimme - no, viktoriaanisiin vaatteisiin ei ehkä niin vain sujahdeta - iltapukuihimme, heitimme viitat harteillemme ja suuntasimme askelemme viereiseen kortteliin juhlataloon juuri parahiksi illallisten alkuun. Hieman arasti astelimme sisään. Meitä oltiin jo vastassa, ja hämmennyin täysin vastaanottokomiteasta. Ah, niin kuin viktoriaanisella illallisella olisi päässyt vain livahtamaan sisään ja paikalleen illallispöytään ilman muodollisuuksia! Typerä minä! Niinpä meidät totta kai esiteltiin illan isännille ja vaihdoimme normaalit kuulumiset matkasta ja sen sellaisista.

Meidät ohjattiin pöytään, jota emännöi valtavan puhelias saksalaisrouva. Vaikka yleensä olen hyvin ujo ja hiljainen - mitä joidenkin on ehkä vaikea uskoa - rouvan puheliaisuus tarttui minuunkin, ja huomasin hämmästyksekseni jutustelevani hänen kanssaan vallan sujuvasti. Vaikka on pakko myöntää, että rouva hoiti suurimman osan puhumisesta, sillä välillä en ollut ehtiä mukaan keskusteluun. Jostain syystä sain odottaa ruokaani hyvin pitkään, joten eipä minulla ollut parempaakaan tekemistä kuin jutella ja tutustua rouvaan ja hänen mieheensä.

Pöydässämme kävi esittäytymässä myös illan isäntä. Miten minua hävettikään, kun olin riisunut pöytämme emännän esimerkkiä noudattaen hansikkaani ateriointia helpottaakseni ja sitten jouduinkin tarjoamaan paljaan käteni tervehdykseen tälle vieraalle herralle. No, mitäs pienistä...! Se ei näyttänyt herraa haittaavan.

Illan aikana meille kerrottiin vielä seuraavan päivän kulusta hyvin vuolassanaisesti saksaksi, ja menetin jossain kohtaa mielenkiintoni, kun en ymmärtänyt kuin sanan sieltä, sanan täältä. Joskus todellakin kaipaan Tardiksen käännöspiiriä! Rautatieasemalla ja junassakin asioiminen oli hieman mielenkiintoista, sillä en puhu saksaa enkä tsekkiä. Kun takana oli pitkä matkustuspäivä ja saksankielinen selostus tanssikorteista ja seuraavan päivän ohjelmasta vain jatkui ja jatkui, mielenkiintoni siirtyi kaikkiin muihin jännittäviin asioihin, kuten salin verhoihin ja muissa pöydissä supatteleviin ihmisiin, jotka eivät hekään näyttäneet jaksavan kuunnella aivan jok'ikistä sanaa.

Kun Peggy-rouva tulkkasi minulle, mistä isäntämme oli puhunut, järkytyin: aamulla puoli yhdeltätoista olisi tanssitunti, jonka jälkeen lähtisimme promenaadille, jonka päättäisimme iltapäiväteelle hotelli Imperialiin. Tanssia kello 10.30! Kun pukeutumiseen pitää varata tunti ja sitä ennen pitäisi ehtiä vielä nauttia aamiainen kaikessa rauhassa, aloin hinkua äkkipäätä petiin. Lisäksi selostus tanssikorttikäytännöstä ja kotiljonkitanssileikeistä surisi mielessäni. Niin paljon muistettavaa! Huomenna pitäisi olla skarppina ja yrittää seurata tarkkaan, mitä muut tekisivät. Onneksi Peggy-rouva selvästi vaikutti ottaneen seurueemme hanhiemomaisesti siipiensä suojaan. Mahtava nainen!

Kuitenkin hyvin pian syötyämme päätimme, että oli aika palata kortteeriimme ja paneutua yöpuulle, jotta jaksaisimme pitkän päivän, joka meillä oli tiedossa. Hyvästelimme pöytäseurueemme, ja Peggyn puoliso auttoi herrasmiehenä päällysvaatteet yllemme. Kiitimme illasta ja toivotimme hyvät yöt.

Essu illallispuvussaan

Minä feenikspuvussani illallisten jälkeen

Reissun yhteispotretti essun kanssa.
Välillä mietin, miten essu jaksaa reissata kanssani.

Olin iloinen, että kaikki oli sujunut melko hyvin ja että olin jopa löytänyt itsestäni puheliaan pälpättäjän vieraassa seurassa. Harmi tietenkin, että olin unohtanut laskea aluspaitani olkaimet ja ne vilahtelivat hyvin sopimattomasti pukuni alta. Peggy-rouvakin niitä jo välillä pahoitellen korjaili takaisin piiloon. Miten noloa! Totta kai onnistun viktoriaanisilla illallisilla tahattomasti vilauttelemaan alusvaatteitani aikakautena, jolloin alusvaatteista ei edes puhuttu.

Toinen suurempi kommellus sattui, kun teimme lähtöä. Essu purjehti edelläni ulos kadulle, ja minä tietenkin ajattelin, että nyt on tilaisuuteni tehdä elegantti poistuminen ja lipua arvokkaasti, hyvässä ryhdissä ulos kauniista kaksoisovista. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - mutta vain puoliksi! - ja tässä kohtaa todellakin unohdin sen toisen puolen: en muistanut nostaa laahustani. Arvata saattaa, että kun marssin tyylikkäästi ulos, matkani tyssäsi kuin seinään, kun laahukseni juuttui ovien väliin. Yhtäkkiä huomasin seisovani kuin naulittuna nalkissa laahuksestani juhlatalon portailla sikareitaan tupruttelevien herrasmiesten ja essuni tuijottaessa minua. Vaivalloisesti käännyin tavoittelemaan ovenkahvaa - ei mikään helppo tehtävä viktoriaanisessa korsetissa - vapauttaakseni laahukseni ja kerätäkseni sen parempaan talteen. Hieman häpeillen toivotin hyvää yötä kadulla seisoskelleiille herroille ja kipitin nolona essun luo laahus myttynä sylissäni.

Öinen Franzensbad

Oli jotakuinkin helpotus päästä takaisin hotellille, vaikka kuplinkin yhä jännitystä. Huomenna saisin kuitenkin nauttia lisää tämän pienen kylpyläkaupungin huumaavasta kauneudesta ja viktoriaanisesta tunnelmasta koko sydämeni kyllyydestä! Niinpä vaikka essu paneutuikin jo peiton alle, minun oli pakko raapustaa muutama sana. En malttaisi odottaa huomista millään, vaikka kaipaankin kunnon yöunia. Viime aikoina olen kärsinyt matkaväsymyksestä normaalia enemmän, mutta sitä se kapseliton aikamatkustaminen kai teettää. Täällä olen tuntenut oloni kuitenkin eriskummallisen hyväksi ja todella onnelliseksi. Kaikki tuntuu niin huolettomalta, ehjältä ja oikealta - kerrankin aika ja paikka ilman paradoksia tai muita ongelmia! Rentouttavaa. Tämähän on kylpyläkaupunki, jonne ihmiset ovat tulleet rentoutumaan ja hoitamaan terveyttään: ehkä niin voi tehdä aikamatkaajakin. Viaporin kekrin jälkeen totisesti olen sen tarpeessa.

Mutta nyt pehkuihin ja pää tyynyyn! Huomenna on pitkä ja jännittävä päivä!

Kaikkien päivän kommelluksien kruunuksi säädytön
kuva tämän neidin alusvaatteista. 








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti