maanantai 5. lokakuuta 2015

Siirto sisätelakalle

Tardis-operaatiomme on ikävästi jumiutunut. Aikataulut levähtivät siinä vaiheessa, kun Suomen suloinen suvi esitteli nurjaa ja kosteaa puoltaan ja aikamatkakeikkaa pukkasi kalenteriin puolestaan kaikille aurinkoisille viikonlopuille. Olimme olleet liian luottavaisia ja uskoneet saavamme Tardiksen valmiiksi kauniiden kesäsäiden aikana ennen syksyn sateita. Tosin niitä sateita saatiin sitten jo koko kesän, joten se niistä kauniista kesäsäistä ja rakentamisesta leppeässä kesätuulessa.

Kun dimensioidenvälinen töhnä, jota ehkä mundaanisti homeeksi voisi kutsua, alkoi sinerryttää Tardistamme täysin ennenaikaisesti ja kun pohjoinen aurinko alkoi taas käydä turhan uniseksi ja valua horisontin taa aina vain aikaisemmin työpäivän jälkeen, meidän oli pakko luovuttaa ja todeta, että ulkotelakalla emme saisi Tardista kasattua. Valo ei vain riittäisi. Ulkona olisi märkää. Puutavara menisi pilalle. Ulkona olisi kylmää. Rakentajat olisivat jäässä.

Keräsin rohkeuteni, avasin varovasti sisätelakkaneuvottelut isän kanssa ja kysyin, voisimmeko tulla autotalliin rakentamaan transdimensionaalista aikakonetta, koska ulkona oli kylmä ja märkää. Kumma kyllä, en juuri kuullut odottamiani vastalauseita tai kyseenalaistavia tyrmäyksiä. Selvisin pelkillä epämääräisillä katseilla ja muutamalla käytännön kysymyksellä: Kuinka kuljetus järjestyisi? Kauanko tarvitsisimme autotallia ja voisiko siellä pitää autoa, jos yöpakkaset yllättäisivät? Missä valmista Tardista säilytettäisiin? Miksi sellainen nyt pitää oikein rakentaa? Oletteko nyt ihan tosissanne?

Tänään hämärän laskeuduttua hiippailin Herwoodin-telakalle valmistelemaan siirtoa. Hämärähommiksihan se meni, kun pimeys ehti laskeutua, ennen kuin saimme lastattua kaiken puutavaran peräkärryyn. Yllättävän vähällä kitinällä kuskimme suhahti halki pimeyden kohti sisätelakkaa Tardis peräkärryssä palasina. Kaiken kaikkiaan kaikki meni hyvin, vaikka melkein valmiin sivuseinän kulmalauta repsahtikin toisesta päästä irti, koska se oli ruuvattu vain parista kohdasta kiinni, koska akku loppui kesken.

Nyt Tardis saa odottaa kuivassa ja lämpimässä, että ehdimme jatkaa sen parissa, eikä sen tarvitse hytistä ulkona syyspimeässä homehtumassa. Toivon mukaan löydämme lähiaikoina aikaa askarrella telakalla, koska oletettavasti telakan isäntä tahtoo päästä meistä ja hullusta projektistamme eroon mahdollisimman pian. Niin tosin mekin tahdomme Tardiksen kotiin mahdollisimman pian loistamaan lempeän kotoisaa valoaan.

Ai niin, totta kai, kun tuli pyörähdettyä Huhuun luona, kalenteriin napsahti heti yksi aikamatkakoulutuskeikka. Parin viikon päästä sunnuntaina 18.10. pääsemme pitämään lyhyen historiallisten tanssien pajan Museokeskus Vapriikissa. Kohderyhmänä lapsiperheet. Aikamatkaajien junnurekry - mahtavaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti