perjantai 23. lokakuuta 2015

Kutsu Viaporin kekriin

Kutsu Viaporin kekriin herätti ehdottomasti mielenkiintoni. Kutsun on allekirjoittanut Gustav von Fersen lokakuussa 1789. Gustav von Fersen? Ei kuulostanut yhtään tutulta. Pikainen kyselykierros Huhuulle, essulle ja Mayahille paljasti, etten raapinut päätäni yksin.

Kuva: Viaporin kekri / Suomenlinna

Vaikka miten kaivoin nettiä sekä suomeksi että ruotsiksi ja tongin esiin von Fersenien sukupuun syynättäväkseni, en onnistunut löytämään jälkeäkään Gustav von Fersenistä ennen Gustav Hans von Fersenin syntymää vuonna 1802. Mitäs nyt kummaa? Kuinka ihmeessä? Voi, Gustav, minne olet kadonnut? Miksi sinua ei löydy sukupuustasi tai historiankirjoista niin kuin koko muu sukusi? Miten voi niin merkittävän suvun jäsen noin vain kadota historiankirjoista?

Luin kutsua yhä uudestaan ja selasin von Fersenien sukupuuta siinä toivossa, että Gustav yhtäkkiä ilmestyisikin sinne johonkin tolkulliseen kohtaan. Mysteeri yhtä aikaa sekä kutkutti että ärsytti minua. Yhtä kaikki se kiihotti mieltäni, ja tuntui kohtuuttoman epäreilulta, että pitäisi vielä odottaa viikko, ennen kuin pääsisin livahtamaan vuoden 1789 lokakuun viimeiseen päivään. 

Kun luin kutsua tarkemmin, se antoi muutamia vihjeitä tästä salaperäisestä herra Gustavista ja hänen tilanteestaan. Ottamatta kantaa siihen, kuka Gustav von Fersen on, hän ei ilmeisesti ole järin läheisissä väleissä kirkon kanssa. Tarkoituksella vai vasten tahtoaan? Sitä emme voi tietää. Ainakin hän tuntuu pitävän tärkeinä kirkon mielestä pakanallisia kekriperinteitä. Onko hän aina ollut sitä mieltä? Haluaako hän vain pitää hauskaa ja talloa samalla kirkon varpaille? Vai onko juuri nyt tapahtunut jotain sellaista, mikä edellyttää kekriperinteiden suorittamista? Tai jonkin muun asian toimittamista kekriperinteisiin verhottuna? Aikaisemmin olin saanut tietää, että linnoituksen varjoissa on nähty kulkevan tummia hahmoja, joiden kasvot huppu on peittänyt. Ne ovat kulkeneet linnoituksen varjoissa kuin etsien jotakin. Etsien mitä? Gustavia? Ihmisiä?

Kuva: Viaporin kekri / Suomenlinna

Lyhdyt vaikuttivat tärkeiltä. Niitä pitää sytyttää vielä paljon lisää, jotteivät henget vie juhlavieraita. Lyhdyt siis suojelevat vieraita hengiltä, jotka tahtovat viedä ihmisiä. Viedä minne? Miksi? Mikä lyhdyissä pitää ne loitolla? Valo? Lämpö? Jokin muu? Elävätkö nämä henget vain pimeydessä? Jos lyhtyjäkin täytyy vielä sytyttää, tarkoittaako se, että lyhtyjä on jo sytytetty? Ovatko henget jo Viaporissa? Mitä ne etsivät? Onko ihmisiä kadonnut? Vai ovatko lyhdyt vain tuomassa valheellista turvallisuudentunnetta ihmisille? Onko kekri-illallisen tarkoitus vain saada ihmiset turvallisesti yhteen kiviseinien sisään? Onko ylipäätään hyvä juttu, että ihmiset kerääntyvät yhteen paikkaan, jos henget sittenkin päättäisivät hyökätä? Silloinhan juhlaväki olisi kuin tarjottimella loukussa juhlasalissa.

Sain kursittua kasaan parikin teoriaa. Oikeastaan useammankin, mutta osa niistä ei vain loksahda kohdilleen. Vastha neradat esimerkiksi. Jep, väijyvät pimeässä, ihmisiä "katoaa" ja lyhdyt voisivat suojella jonkin verran. Ei silti selittäisi Gustavin katoamista sukupuustaan tai huppuheeboja. Olisiko Gustav kuitenkin vuonna 1802 syntynyt Gustav Hans von Fersen, aikamatkaaja, joka olisi palannut ajassa isänsä aikaan? Mayah ehdotti, että ehkä Suomenlinnan salaisista tunneleista jokin onkin portti menneeseen ja Gustav olisi vain vahingossa ryöminyt väärään koloon. Mitä hän ikinä olisikaan tehnyt, siitä olisi voinut seurata paradoksi, joka pitäisi puhdistaa. Ei, ei silti selittäisi huppuhahmoja, eivätkä reaperit ennenkään ole käsittääkseni saalistaneet vain yhtä tiettyä henkilöä. Sitä paitsi en itse pidä tästä vaihtoehdosta. Periaatteessa on hyvin häviävän pieni mahdollisuus, että itsekin olisin paradoksi, ja silloin en tahdo yhtään reaperia samalle saarelle kanssani. Toisaalta jos olisi niin, että Gustav tosiaan olisi putkahtanut jonkin tunnelin kautta omasta ajastaan menneeseen, tilanne olisi teoriassa helppo korjata etsimällä kolo, josta Gustav on tullut läpi, ja palauttaa hänet sen kautta omaan aikaansa. Mutta ne hupputyypit... Päättömiä munkkeja? Miksi? Onko tämä ansa Tohtorille? Tuntuu päättömältä. Itkeviä enkeleitä? Ei. Niiden on nähty liikkuvan. Mutta mikä voi pyyhkiä ihmisiä ajasta täysin jäljettömiin? 

Tässä vaiheessa on tietenkin jo selvää, etten voi vastustaa seikkailua. Kuitenkin kutsun lukeminen särkee sydämeni yhä uudelleen, koska se vaikuttaa epätoivoisen miehen piilotetulta hätähuudolta. Jotain pelottavaa on tapahtumassa, eikä hän selviäisi siitä yksin. En edes tahdo ajatella, osaako Gustav aavistaa, ettei häntä ehkä kohta ole enää olemassakaan. Ei ehkä koskaan ole ollutkaan. 

Pitäisi vain selvittää, mitä nämä "henget" ovat ja miksi ne syövät ihmisiä ajasta. Pahoin pelkään, että emme voi estää Gustavin kohtaloa, mutta ainakin voimme olla hänen tukenaan hänen viimeisenä iltanaan, ennen kuin hän pyyhkiytyy pois ajasta. Älä huoli, Gustav. Me olemme tulossa ja tuomme omat lyhdyt mukanamme. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti