maanantai 5. lokakuuta 2015

Kävelypukua sovittamassa

Viikonloppuna kävin sovittamassa viktoriaanista kävelypukuani. Minua hieman hihitytti, kun harpoin pitkin Otavalankatua syksyisessä auringonpaisteessa suuntana aivan tavallisen näköinen helmikauppa. Oikeastihan tuo helmikauppa on aikamatkaajien keskustatukikohta täällä Tampereella. Jotta lauantai-iltapäivästä ei olisi puuttunut jännitystä, liikkeeseen livahti myös ties missä mömmöissä ollut varas, joka mieli mukaansa kassan vaakaa (punnitakseen mömmöjään, näin oletamme). Tietenkin olin juuri silloin viktoriaanisissa alusvaatteissani takahuoneessa, ja essu oli laittamassa alushamettani kiinni. Onneksi sisään tuli myös kurssilainen, joka vihjasi essulle, että nyt olisi hyvä mennä katsomaan, mitä myymälän puolella oikein touhuttiin. Essun mentyä jututtamaan kaveri poistui vähin äänin ja vaaka sai jäädä paikalleen. Toinen mies seisoi ovella passissa, ja kaksikko liukeni hyvin vikkelästi paikalta.

Kävelypuku sen sijaan näyttää oikein hyvältä. Enemmän ja vähemmän kuuliaisesti seisoin paikallani ja livistin tilaisuuden tullen kurkkaamaan vessan peilistä, kun essu selkänsä käänsi ja olin nuppineulankantaman ulottumattomissa. Pääni osasin pitää pystyssä melkein koko ajan. Alan olla pikkuhiljaa hyvä tässä sovitusnukkena pönöttämisessä.

Turnyyrini kohdalla törmäsimme ongelmaan: kevyen silkkipuvun muhkeankin pyrstön se on jaksanut moitteetta kantaa, mutta kävelypuvun villa on sen verran raskasta, että muoviluut antavat periksi ja peräni muhkeat muodot lössähtävät kankaan painon alla. Niinpä sovituksen päätteeksi pyllyni jäi essulle raudoitettavaksi. Pakko ottaa järeämmät keinot eli kunnon metalliluut käyttöön, jotta takamus pysyy muodossaan kävelypuvunkin perän kanssa.

Muuten kuulemma näytin ihan kotiopettajattarelta ja aloin myös näyttää "ihan aikamatkaajalta". Paidan rusetti oli piste i:n päälle ja totta kai hukassa. "Missä se rusetti on, piste i:n päälle?" "Kukaan ei poistu, ennen kuin rusetti on löytynyt." Lopputulemana päädyttiin myös uuteen sanontaan: "Söpö kuin Idan rusetti." Se kuulemma kuulostaa paremmalta kuin "söpö kuin possu pienenä". Voi, essu... Eikä edes tiennyt, mille minä keskenäni niin hihittelin. Bow ties are cool.

"Alat näyttää ihan aikamatkaajalta."
Täysi repeäminen ja pälli sovitusilme.

Romahtanut peränäkymä. 
Tämän mallin mukaan yritetään mennä. 

Pääsin valitsemaan koristenauhoja. Essu esitteli helmimessuilta hamstraamiaan helmiä, joita voisi myös käyttää puvun koristelemisessa. Siinä käden käänteessä essu myös taikoi minulle riipuksen, jota voisin käyttää kävelypuvun kanssa. Oli kuulemma ajatellut minua, kun oli kiven ostanut - ja olihan se ihan minun näköiseni. Essu on vähän mussu, näin E:n sanoja lainatakseni.


Hattu pitää olla, tietenkin. Ilman hattua asu ei olisi kokonainen. Aikaa alkaa olla pelottavan vähän eikä tanssiaispukua ole vielä edes aloitettu, joten päätin käydä hatun kimppuun saman tien ja ryhtyä metsästämään sopivaa huopahattua pohjaksi mitä pikimmiten. Tänään töiden jälkeen silmäilin läpi muutaman kaupan, mutta täydellisen punainen huopalätsä löytyi viimein H&M:n hyllystä. Hieman mietin, mahdoinko ostaa liian ison ja onko kupu liian muhkea, mutta toisaalta kampaus vie jonkin verran tilaa ja kuvulle voi tehdä asioita. Se myös ainakin osittain peittyy puolikkaan strutsinpyrstön alle, joten en olisi asian suhteen aivan epätoivoinen. Nyt pitää enää löytää se strutsinpyrstö. Jos sen saisikin valmiiksi punaisena, olisin onnellinen. Jos ei, joudun kokeilemaan sulkien värjäämistä, mistä voikin tulla hyvin jännää. Etsiskelin netistä jo alustavasti ohjeita siihenkin. Varasuunnitelmana käytän ruskeita sulkia.

Syysmuotia nyt, aihio 1880-luvulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti