lauantai 25. heinäkuuta 2015

Hilpeät kylähippalot

Aikamatkaamisessa ehdottomasti parasta ovat ystävät! He tekevät minut aina iloiseksi, ja heidän kanssaan saan olla oma itseni ja puhua historiasta, rinnakkaismaailmoista tai vaihtoehtoisista tulevaisuuksista ilman, että keskustelukumppanin kasvoille hiipii hieman pelästynyt, oudoksuva, jopa inhoava katse.

Jotakuinkin kahteen viikkoon en ollut nähnyt Murmelia enkä Huhuuta. Kummallakin oli omia seikkailuita seikkailtavanaan. Siksi riemu oli suuri, kun vihdoin kohtasimme iloisilla kyläjuhlilla jossain kaukana. Murmeli syöksyi syliini kuin ohjus ja läikytti juuri sopivalla korkeudella roikkuvasta kukkaruukusta hyytävän kylmät vedet niskaamme. Murmelin letittäessä tukkaani sain kuulla lyhyen matkaraportin. Murmelikin oli käynyt toisen maailmansodan maanalaisessa sairaalassa Budapestin piirityksen aikaan ja oli ihan täpinöissään siitä. Ei suotta, se on hieno paikka. Kertoo ihmisten sitkeydestä.

Huhuukin läähätti paikalle huntuaan väkertäen juuri sopivasti ennen tanssin alkamista. Huhuu näytti siltä kuin olisi palannut suoraan keskiajalta, ja taisi reipas viikko keskiajalla vähän kuuluakin syvissä puuskahduksissa. Mutta oli kivaa, että jengi oli taas koossa! Paikalle ilmaantui hiljalleen myös muita tuttuja, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan (yli kahteen viikkoon). Jestas, että oli mukavaa nähdä kavereita! Taisimme aiheuttaa lievää hämmennystä iloisine tervehdyksinemme ja lämpimine halauksinemme.



Iloinen musiikki täytti pihamaan. Paikalle oli kerääntynyt paljon väkeä, aurinko paistoi ja tunnelma oli korkealla. Karuselli oli hirmuisen houkutteleva, mutta emme uskaltaneet kysyä, pääsisimmekö kyytiin. Soittajat yksi toisensa jälkeen kipusivat soittolavalle ja ilahduttivat väkeä musisoinnillaan. Musiikin tahtiin vipatti yksi jos toinenkin jalka, ja lapset intoutuivat hyppimään ja tanssimaan villisti. Niinpä mekin pistimme jalalla koreasti keskellä pihaa. Aurinko häikäisi harmaaseen vesisateeseen tottuneita silmiä, ja hymy oli herkässä. Tanssia katsomaan pysähtyneen yleisön huvitukseksi esitimme myös La Fortuna -valtataistelutanssin, ja sain jälleen pitää kruununi - hahaa! Joskin Murmeli ryösti sen muihin tansseihin itselleen.




Kun nyt pyrähdinkin hilpeisiin kyläjuhlatunnelmiin, jäivät 1700-luvun lopun Laukaa ja Järvilinna nyt kokematta. Reissu olisi ollut odottamaani pitempi ja raskaampi, joten mieluummin lähdin sitten kevyemmälle retkelle. Sääkin lupaili Järvilinnaan sadetta, eikä nukkuminen kuorsaavien tykkimiesten kanssa märässä teltassa pölyisillä oljilla kylmästä hytisten kauheasti houkutellut. 1700-lukua on nyt luvassa muutenkin seuraavat pari viikonloppua, joten ehkä sillä nyt paikkaa tämän menetyksen.

Kun muutama kuorokaverikin kainosti ilmoitti olevansa kiinnostunut lähtemään tutustumaan 1700-lukuun ja aikamatkailuun, minähän pomppasin innosta kattoon. Olemme nyt kiireellä yrittäneet saada heille sopivat asut, ja tänään töiden jälkeen hilpaisenkin Rhian työhuoneelle ompelutalkoisiin ennen renessanssitanssiharjoituksia. Täytyy kyllä sanoa, että kyseessä on melkoinen ryhmä rämä, kun yksi jo ilmoitti, että aikoo olla 1700-luvulla tunnettu nimellä Potentia Pusu, ja toinen kieltäytyy pukemasta myssyä päähänsä. Mainiota, olen niin pulassa näiden kavereiden kanssa! Saan tehdä kaikkeni saadakseni heidät välttämään jalkapuun sopimattomasta esiintymisestään. Ja markkinat ovat vielä kirkonmäellä... tai no, mäellä ja mäellä, kun Pohjanmaasta on kyse. Toisaalta jos nämä ystäväni ovat markkinoilla vain päivän, voisi luulla, että he eivät ehtisi hankkiutua aivan peruuttamattomiin ongelmiin, ja toisaalta jalkapuussahan he olisivat näppärästi tallessa siihen asti, kunnes olisi aika lähteä kotiin. Ehkä heidän katoamisensa aiheuttaisi hieman hämmennystä, mutta eiköhän se unohtuisi markkinoiden kuohunnassa melko nopeasti, ja olisipahan sitten pohjalaisemännillä puhuttavaa kahdesta jalkapuusta kadonneesta punapäästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti