sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Vintage-tunnelmia ja ilmapommituksia

Aah, 1940-luku! Enpäs ollut sielläkään ennen käynyt, mutta ihan mielenkiintoiselta vaikutti. Vaikka olin sujauttanut päälleni EvilDressmakerin ruudullisen mekon ja kävelykengät, en juurikaan tuntenut oloani 40-lukulaiseksi, koska hiukseni olivat likaiset ja hätäisellä nutturalla ja olalla keikkui tavallinen olkalaukku. Tein lähtöpäätöksen hieman ex tempore, kun sunnuntai alkoi vaikuttaa muuten niin läpeensä tylsältä.

Pompimme hieman tunnelmasta toiseen Murmelin kanssa. Pääasiassa nautimme aurinkoisen kesäpäivän markkinatunnelmista, kiertelimme ja katselimme kojuja. Kummallakin taisi olla mielessään vaatekaapin täydentäminen, mutta valitettavasti emme löytäneet mitään sopivaa. Minun matkaani tarttui pari solmiota kravattikokoelmani jatkeeksi. Murmeli kummasteli, että minulla ylipäätään on kravattikokoelma. Totta kai on, olen kerännyt sitä jo vuosia!


Yksi hyppy veikin meidät juuri pahasti ilmapommitusten aikaan, ja suojauduimme muiden kanssa väestönsuojaan, kun läheistä tehdasta pommitettiin. Seisoimme pimeässä korvat höröllämme ja kuuntelimme kumahduksia, ryskettä ja särkyvän lasin räsähdyksiä, ilmahälytyksen ujellusta. Tunnelma väestönsuojaksi muutetussa maakellarissa oli jännittynyt: Kuinka pitkään pommitukset jatkuisivat? Olivatko kaikki tutut ehtineet turvaan? Miltä ulkona näyttäisi, kun viimein olisi turvallista poistua suojasta? Kukaan ei hiiskahtanutkaan. Sitten sireeni ulvahti ja tuli aivan hiljaista. Hetken päästä maakellarin oven avasi nuori mies armeijan harmaassa asepuvussa ja ilmoitti ilmavaaran olevan ohi ja että nyt oli turvallista poistua. Kävellessämme Murmelin kanssa hänen ohitseen ulos, hän napsautti asennon ja nosti kätensä lippaan. Vilkaisin häntä vähän hämilläni. Pihalla parveili lottia, ja olin jo liittymässä ilmavalvontalottiin, kun tajusin, ettei aikani todellakaan riittänyt. En minä lottanakaan olisi voinut estää kaikkia sodan kauheuksia.

Palasimme pikimmiten takaisin aurinkoisille markkinoille. Tanssit olivat juuri alkamassa, mutta olin typeryyksissäni pukenut kävelykengät, joilla tanssiminen olisi ollut raskasta ja kankeaa, ja kun oli kovin kuumakin, päätimme lähteä kotiin. Ehkä vielä joskus pääseen swing-tanssaamaankin! Seuraavalla kerralla paremmat kengät ja kevyempi mekko!

torstai 25. kesäkuuta 2015

Tulevia reissuja

Vaikka arkirutiineissa on jotain kiehtovaa ja turvallista, eivät ne pitemmän päälle sovi minulle. Pitkästyn kuoliaaksi, jos tiedossa ei ole mitään seikkailullista. Edes jotain pientä. Kesälomaan on vielä kuusi viikkoa, joten vielä on päiviä rämmittävänä pelkkien haaveiden (ja satunnaisten pikku seikkailujen) voimalla. Niinpä ajattelin tehdä lyhyen katsauksen suunnitteilla oleviin matkoihin. Ehkä tämän listan avulla jaksan vielä tallustaa kuusi viikkoa, ennen kuin viimein olen villi ja vapaa loikkimaan ajassa miten lystään.

Haiharan aikavääristymä

Haiharan aikavääristymä on mielenkiintoinen ja harmiton vuotuinen ilmiö, jossa jokin pulpauttaa koko historian kirjon esiin yhtä aikaa. En rehellisesti sanoen vieläkään tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua, mutta koska siitä ei näytä olevan mitään harmia ja ihmiset eri aikakausilta tulevat hyvin juttuun toistensa kanssa, olen vain ollut ja ihmetellyt, pitänyt asioita silmällä. Niin aion tänäkin vuonna olla - ja ottaa hyvät eväät mukaan.

Elokuinen kuutamouinti Kyrönjoessa

Kesälomani alun kunniaksi pukeudun 1700-luvun markkinahenkeen ja suuntaan elokuisille lakeuksille Kyrönjoen varteen vanhan kivikirkon kupeeseen nauttimaan pitäjän elomarkkinoista. Ajattelin ihan vain nauttia markkinahulinasta, katsella ihmisiä, ehkä tehdä jotain pieniä tarvehankintoja, maistella herkkuja, kuunnella kierteleviä musikantteja, elää vähän leirielämää sotilasleirissä ja pimeän laskeuduttua sukeltaa hiljaisen Kyrön syleilyyn pellavapaidassa. Aamulla sitten tietenkin kutsuu jumalanpalvelus vanhassa kirkossa. Viime kerralla Murmeli nukkui olkapäätäni vasten tökkimisistäni huolimatta (onneksi välttyi unilukkarilta, pieni), kun minä tarkkailin pitäjäläisiä. Vaikken itse olekaan uskovainen, minusta on silti kaunis ajatus, että ihmiset uskovat yhdessä johonkin suurempaan ja parempaan. Yleensäkin kaikenlaisten rituaalien seuraaminen on mielestäni hirmuisen mielenkiintoista. Eniten kuitenkin odotan leppoisaa leiri- ja markkinaelämää ja ennen kaikkea yöuintia. Lämmin Kyrönjoki elokuisen kuutamon alla - voiko olla mitään parempaa kesäkokemusta? Täytyy vain muistaa pakata mukaan uimiseen sopiva pellavapaita ja varata mukaan myös pyyhe sekä lyhty kynttilöineen, jotta ei tarvitse yön pimeydessä yösijalleen taapertaa.

Öinen Kyrönjoki


Keskiaikatunnelmia ja leirielämää

Taas olisi aika käydä tarkastamassa, että kaikki on Hämeen linnassa kunnossa ja että linna nököttää yhä paikallaan. Sillä mitä olisi kesä ilman ritareita, markkinahumua ja leirielämää? Sukeltaminen lampaantaljojen väliin yöksi on yllättävän ihanaa, ja tunnelmaa illalla leirissä nuotion ja maistuvan ruoan äärellä ei vain voi kuvailla! Minun täytyy vain muistaa tehdä irtohihat loppuun ja mahdollisesti väkertää jonkinlaisen villainen partlet ja/tai viitta, jotta varmasti tarkenen.

Lontoo

En ole ikuisuuksiin käynyt Lontoossa, ja kuume takaisin alkaa olla valtaisa, suorastaan pakottava. En vain ole vielä löytänyt ketään matkakumppania, joka olisi lupautunut lähtemään kanssani syyskuussa ihmettelemään Lontoon elämää. Viime reissusta alkaa olla puoli vuosikymmentä, ja siinä kaupungissa kun näkeminen ja seikkailut eivät koskaan lopu kesken.

Pyhäinmiestenpäivän maskeraadi Wiaporissa

Olen kuullut huhuja, että Wiaporin linnoituksessa järjestettäisiin naamiotanssiaiset pyhäinmiestenpäivänä. Mitään varmaa tietoa ei vielä ole, mutta yritän selvittää asiaa. Vaikeahan tuo on osallistua, jos ei tiedä, mihin ja milloin on menossa, jonkinlaiset koordinaatit pitäisi saada kaivettua tietoon. Mutta Wiapori ja pyhäinmiestenpäivä, naamiaistanssiaiset, linnoituksen synkät loukot - totta kai!

Viikonloppu viktoriaanisessa Franzensbadissa

Kaikki Tukholman kuninkaallisen oopperan oskariaanisissa tanssiaisissa olleet saivat kutsun viktoriaaniseen viikonloppuun Franzensbadiin, joka on tunnettu, 1700-luvulla perustettu kylpyläkaupunki. Perjantai-iltana sosieteetti kokoontuu kasinolle illallistamaan. Lauantaina on päivällä säästä riippuen ohjelmassa promeneerausta puistossa tai teatteria/musiikkia. Illalla tarjoillaan jälleen illallinen ja käydään tanssin pyörteisiin. Sunnuntain osalta en muista, mitä ohjelmasta sanottiin, vai päättyikö virallinen ohjelma lauantai-illan tanssiaisiin. Joka tapauksessa olen esiliinani kanssa suuntaamassa Franzensbadista Prahaan, koska kun esiliinani kuuli, etten ole koskaan Prahassa käynyt, hän päätti, että pyörähdämme sen kautta, kun kerran kulmilla olemme. Praha kuulemma täytyy nähdä. En pistänyt vastaan, kyllähän se minulle passaa! (Täytyy muistaa ilmoittaa töihin.)

Viktoriaaninen aika on minulle vielä hieman vierasta. Olen vältellytkin sitä tietyn jäykkyyden, tarkan etiketin ja yleisen pönöttämisen takia, mutta olen alkanut hiljalleen saada itsevarmuutta ja uskon selviytyväni viktoriaaneistakin. Pukujen määrä sen sijaan kauhistuttaa edelleen. Minulla on illallispuvuksi sopiva, leimuavan punainen silkkipuku, mutta etiketti vaatii mukaan pakattavaksi sen lisäksi vähintään kävelypuvun ja tanssiaispuvun. Vietinkin tänään ikuisuudelta tuntuvan iltapäivän esiliinan takahuoneessa selaamassa 1880-luvun muotipiirroksia ja suunnittelemassa pukujani. Ihastuin lopulta vihreään kävelypukuun punaisine sulkahattuineen. Etiketti vaatii, että nuoren ja naimattoman naisen tanssiaispuku on keveä, vaalea ja muutenkin huoleton, ilmava ja ties mitä. Nämä määreet alkoivat kuulostaa pahaenteisesti hörhelöiseltä tyllipallolta, joten haen etiketin vaatimaa keveyttä kukista ja pehmeistä sinisen ja vihertävän sävyistä, ehkä jostain pienistä tylli-/pitsikoristeista. Nyt pitäisi vielä jostain taikoa kankaat.

1880-luvun muotipiirroksia inspiraatioksi pukuihin.

Viktoriaaniset tanssiaiset Bathissa

Kesken lamauttavan tylsän työpäivän puhelimeeni kilahti viesti esiliinaltani, joka kysyi, tahtoisinko lähteä käymään Bathissa viktoriaanisissa tanssiaisissa. Totta kai tahdoin!
"Sä oletkin aika helppo suostuteltava..."
"Aikamatkalle tanssiaisiin, totta kai olen helppo suostuteltava!"
Tämä reissu ajoittuu vasta keväälle, mutta onhan siitä mukava tietää jo tässä vaiheessa. Olen aina halunnut käydä Bathissa, mutta koska olen aina liittänyt sen niin voimakkaasti 1800-luvun alkuun ja empireen, se ei ole järin suuresti houkutellut. Mutta kun nyt tarjolla olisi viktoriaaniset tanssiaiset, totta kai olen lähdössä! Siihen mennessä minulla on sopiva pukukin valmiina, joten reissusta tulee sen osalta ihanan vaivaton. Jonain päivänä minä vielä pääsen muumipukupinttymistäni ja uskaltaudun Bathiin Jane Austenin jalanjäljillekin. 


Ehkä näillä suunnitelmilla vielä sinnittelee sen kuutisen viikkoa lomaan. Osaan kun ei ole niinkään pitkästi aikaa. Viikonloppuna taidan tehdä pikapiipahduksen 1940-luvulle piristääkseni muuten niin ankean harmaata ja sateista viikkoa.