sunnuntai 4. elokuuta 2013

Taiteilijalle mallina

Kesäsunnuntain kunniaksi pieni seurueemme matkasi jälleen 1700-luvulle. Tällä kertaa Hatanpään kartanon henkeäsalpaavan kauniiseen puistoon. Loppukesän auringossa kukoistavia ruusuja, keinumista vahvan kastanjan syleilyssä, paljon nauramista... Kohtasimme puistossa hiljaisen taiteilijanuorukaisen, joka tahtoi ikuistaa meidät kesän helmassa. Loppumattomalla kärsivällisyydellä hän jaksoi odottaa, että pysyisimme edes hetken paikoillamme. Puistossa käveleskelleitä ihmisiä näytti kiinnostavan, mitä oli meneillään, mutta pitivät kuitenkin kohteliaasti etäisyyttä nähdessään taiteilijan työskentelevän.

Kuva: Teemu Laukkarinen.

Lennart-serkku oli taas päässyt valloilleen, kun Lennu oli lainannut Larsin puvun. Kuin paraskin ylikasvanut paashipoika Lennart-serkku polkkatukka keikkuen keinutti tai kutitteli milloin ketäkin daamia. Hameiden ja panierien kanssa keinuminen korsetissa vaati hieman keskittymistä, mutta keinuminen oli hauskaa, ja sitä pitää joskus kokeilla uudestaankin. Keinulaudan ja köydet säilöinkin eteisen vaatekaappiin vastaisuuden varalle.

Livy oli mallina aivan omassa elementissään. Aivan kuin mikäkin antiikin muusa! Torkahtaneena paimenettarena Livy oli kuin toisesta todellisuudesta veden äärelle tupsahtanut. Aikamatkaajakoira Rambo tosin olisi koko ajan halunnut päästä nuolemaan emäntänsä paljaita varpaita tai tunkea syliin rapsutettavaksi.

Kuva: Teemu Laukkarinen

Taiteiltuaan tarpeeksi pastoraali-idyllejä taiteilijamme päätyikin hieman rohkeampien luonnosten pariin kuvaamaan lammen rannalla kylpeviä naisia. En tiedä, olisivatko aikalaiset naiset - ainakaan ajan käsityksen mukaan säädylliset, kunnolliset naiset - yhtä auliisti kuin me riisuuntuneet alusmekkosilleen, mutta taiteilijan onneksi olimmekin aikamatkaajia. Vaikka esiliinani onkin hyvin tarkka siitä, että käyttäytyisimme menneessä säädyllisesti ja ajan tapojen mukaan, taiteen vuoksi jopa hänkin, taiteen suuri ystävä kun on, suostui nuorukaiselle malliksi puolipukeissa. Täytyy myöntää, että kyllä minuakin ujostutti, vaikka ylläni olikin pitkä, pellavainen paita, joka peittää huomattavasti enemmän kuin 2010-luvun teinin kesävaatetus kaupungilla. Siinä me poseerasimme herra taiteilijalle, joka ohjeisti meitä vääntyilemään mitä kummallisempiin asentoihin. Luonnottomat asennot alkoivat kivistää selkää siinä järvessä seistessäni, mutta kärsin kiltisti. Ei sitä turhan usein pääse taiteilijalle malliksi. Työhönsä uppotunut taiteilija haki hyvää kuvakulmaa niin tiiviisti, että oli itse vähällä molskahtaa järveen välineineen.

Kuva: Teemu Laukkarinen

Poseeraaminen oli yllättävän rankkaa, ja päivän päätteeksi kaipasimme hieman virvoitusta. Kun esiliinani oli jo kaikonnut paikalta ja taiteilija oli saanut työnsä päätökseen, päätimme Livyn kanssa ottaa ilon irti leppeästä kesäillasta rannassa. Olimmehan jo valmiiksi alusmekkosillamme, ja pieni vilvoitteleminen oli kohdallaan. Niinpä etsimme syrjäisän poukaman, jossa vanha puu taivutti oksansa veteen suojaksemme luoden yllemme vehreän lehväkatoksen, jonka kätköissä saatoimme antautua laineiden syliin. En olisi uskonut, että vesi on vielä niin lämmintä. Istuskelin kivellä katsellen, miten Livy leikki järvenhaltijaa oksiston kanssa. Huhuu ja Maya katselivat rannalta, kun loiskuttelimme ja nauroimme. Rambokin yhtyi ilonpitoon ja yritti parhaansa pelastaa meitä märästä vedestä. Näky oli varmasti hyvin jumalainen, kun nousimme vedestä levään ja kuraan tahriintuneissa, pellavaisissa alusmekoissamme. Puskien suojassa Mayan ja Huhuun meitä suojatessa vaihdoimme pikaisesti omiin vaatteisiimme ja palasimme kotiin. Pieni pulahdus kyllä virkisti kummasti! Varsinaisia vedenneitoja...

Kuva: Teemu Laukkarinen

Kuva: Teemu Laukkarinen